METSÄN KUNINGAS – karhu eli otso eli kontio eli mesikämmen eli nalle

Karhusta tuli yhtäkkiä yllättävän ajankohtainen asia elämässäni, kun mökkimetsässä olevasta riistakamerasta alkoi räpsyä valokuvia karhusta multimediaviesteinä kännykkään.

 

Naapurimme vahvistivat, että useita karhuhavaintoja on tehty lähiympäristössä. Viime kesänä riistakamera oli samoilla paikoin, mutta valokuviin pääsivät lähinnä naapurin kissat ja marjastamassa ollut tummaihoinen ulkomaalainen.

 

Huhtikuussa kävin metsämuseo Luston erikoisnäyttelyiden avajaisissa. Karhun vuosi, yksi erikoisnäyttelyistä, kertoo karhun elämästä tekstein ja Antti Leinosen valokuvin sekä suomalaisten suhteesta karhuihin. Näytteillä on myös täytettyjä karhuja. Lustossa on niin paljon katsottavaa ja koettavaa, että viime huhtikuisella vierailullani tyydyin vain päällisin puolin vilkaisemaan kyseisen karhunäyttelyn. Vaan nyt pysähtyisin pitemmäksi aikaa tutkimaan karhuasioita. Muistin kouvolalaisen luontokuvaajan, Asko Hämäläisen, nettisivut ja kävin kurkistamassa hänen valokuvistaan, että minkälaisia nuo karhut oikein ovat. Vaikka valokuvausta harrastankin, niin metsään en kyllä mökkikarhuamme lähtisi itse kuvaamaan. Internetistä löysin myös ohjeita vaaratilanteen välttämiseen ja karhun kohtaamiseen.

Lapsuudessani Suomessa ei ollut karhuja eikä liioin susia. Nyt koen tilanteen pelottavaksi ja ahdistavaksi. Mitä jos törmään karhuun mökin pihassa tai marjaretkellä? Entä jos perheenjäseneni joutuvat otteluun karhun kanssa kala- tai metsästysharrastuksessaan? Luontaisesti villieläimet lähtevät karkuun ihmisen vaistotessaan, kuullessaan tai nähdessään. Mutta jos karhu elelee pitemmän aikaa näin lähellä asutusta, se varmasti tottuu ihmisen ääniin ja hajuun. Kuinka kauan se enää väistää ihmistä?

Mielipiteet suurpetojen kuten suden ja karhun oikeasta määrästä Suomessa ovat ristiriitaisia. RKTL:n eli Riista- jakalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Suomessa oli maaliskuussa 2012 yhteensä 1330 - 1445 karhua. Suomen metsästyslain ja -asetuksen mukaan karhu, susi, ilves ja ahma ovat rauhoitettuja riistaeläimiä. Näille suurpedoille on laadittu kansalliset kannanhoitosuunnitelmat. Koska ylin metsästysasioiden valvonta ja johto Suomessa kuuluvat maa- ja metsätalousministeriölle, se asettaa vuosittain suurimmat sallitut saalismäärät kullekin lajille -  myös suurpedoille, joita saadaan metsästää vain poikkeusluvin. Tavoitteena on vahvistaa ja levittää suurpetokantoja koko Suomeen. Suurpetojen kaatamiseen tarvittavien poikkeuslupien myöntämisoikeus onannettu Suomen Riistakeskukselle ja sen aluetoimistoille. Metsälehden (6/2012)  mukaan elokuussa 2012 alkaneelle metsästyskaudelle oli karhunkaatolupia käytettävissä 136, kun vuotta aiemmin lupamäärä oli kaksinkertainen.

EU:kin pyrkii säätelemään asioitamme. Mikäpä se Brysselistä käsin tai kehä kolmosen sisäpuolelta on todeta, että petoeläinkanta pitää säilyttää Suomessa. Minusta tärkeintä on ihmisten turvallisuus. Suurpedot eivät kuulu asutuksen lähelle. Kohta käy niin, että suomalaiset jättävät marjastuksen ja sienestyksen suosiolla thaimaalaisille marjanpoimijoille ja taajamissa ja maaseudulla koululaiset on kuljetettava kotiovelta kouluun ja takaisin. Jos suurpetoja ei saa pyytää, niin siirrettäköön ne sellaiseen Suomen kolkkaan, jossa ei asu ihmisiä!