Marjaisa juttu metsästä

 Kuva: Puolukkain (H. Veripää).

Metsästä voimaannuttavana kokemuksena on ollut paljon kirjoituksia. Itse olen syyskesästä kokenut voimaannuttavan vaikutuksen, kun viisi tuntia tarvoin metsässä ystäväni kanssa mustikoita keräen. Onneksi tänä vuonna marjoja on ollut, ettei ole tarvinnut suurennuslasin kanssa niitä hakea. Johtuukohan marjojen poimimisinnostus alkukantaisesta eloonjäämistaistelusta. Säilöttävä on talven varalle, jotta pysyy hengissä.

 Kuva: Vadelmain (H. Veripää).

Vadelmia poimin heinäkuussa äitini kanssa sekä hakkuuaukealta luonnon sellaisia että kummipoikani luota kasvatettuja. Kasvatetut ovat vähän vetisimpiä, mutta isoja. Omassa puutarhassanikin vadelmia tuli muutamasta oksasta syötäväksi. Varoittelin äitiäni hakkuualueella epätasaisesta maastosta. Äiti pysyi pystyssä, mutta minä kaaduin pitkin pituuttani vadelmapehkoon. Onneksi pääsin ylös.

Kuva: Mansikkain (H. Veripää).

Metsämansikoita olisi tänä vuonna ollut paljon, mutta niitä en ehtinyt kerätä. Kukkamailleni olen istuttanut metsämansikkaa, joten ne nautin sitä mukaa kun kypsyivät.

 Kuva: Mustikkain (H. Veripää).

Viime viikolla keräsin sekä mustikoita että puolukoita sekaisin, kun en osannut päättää kumpia halusin. Käytössä oli vain yksi ämpäri. Puhdistukseen menikin sitten aikaa, poimin mustikat puolukoiden joukosta yksitellen. Joku voisi sanoa, että eihän sillä ole väliä, vaikka ovat sekaisin. Haluan kuitenkin erikseen mustikka- ja puolukkamakunautinnon.

Marjat ovat terveellisiä ja metsässä kävely lisää kuntoa. Haittapuoliakin on, mustikka-aikaan hyttyset ja puolukka-aikaan hirvikärpäset. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa sain hirvikärpäsistä tulehtuneita kutiavia näppylöitä. Olinkohan saanut vihaisen yksikön kimppuuni ja luulikohan se minua tosissaan hirveksi?

Mustikkaa voi edelleen kerätä, tänä kesänä on ollut sen verran kuivia ilmoja, etteivät ole tulleet liian vetisiksi. Puolukkaa innostuin keräämään ehkä vähän liiankin aikaisin, joukossa oli raakileita.

Pieni pakastekaappimme on pullollaan marjoja. Sainkin pojiltani palautetta, kun muuta ei enää sinne mahdu. Onneksi puolukat säilyvät survottuna jääkaapissa ja ulkovarastossa.

Ystäväni perhe syö mustikat sitä mukaa, kun keräävät. Olen aina luullut, että mustikka pahenee jääkaapissa pian. Nyt sekin käsitys on oikaistu, mustikka säilyy kuulema jopa viikon verran, jos ei tule syötyä sitä ennen.

Marjojen terveysvaikutuksista en enää kirjoittele, koska tiedän kaikkien tietävän niiden terveellisyyden. Jos on rahan puutetta, voi marjoja kerätä jopa myytäväksi. Ettette liikaa innostu, niin pitää pelotella karhuilla. Niitähän on kaikissa hyvissä marjapaikoissa, vai mitä?

Menkäähän metsään marjaan ja nauttikaa!